Eniten täysikasvuista biisiä oli mielestäni Täysikuussa, myös Marzi Nymanin kitarasoolot ansaitsivat täydet kiitokset. Kitara ja Kähärän pianosaundit osuivat toisinaan loistavasti kohdilleen ja muistuttivat harppua (?).
Pertti Sveholmin luenta tuntui hieman yksiulotteiselta, eikä Waltarin runojen tulkinta musiikkinakaan lopulta ollut aivan niin vaikuttavaa kuin olisin odottanut. Kovin moni biisi ei jäänyt soimaan päähän.
Esitys oli kuitenkin hyvin rakennettu loppua myöten ja Suomenlinna oli kaunis, ei jäänyt paha mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti