Nobel-voittaja Szymborskaa voi kehua syystä. Kokoelmaan valitut runot käsittelevät mm. syyllisyyttä, unta, sotaa, ihmisyyttä ja ihmisten tapoja. Jos on kiinnostunut pohtimaan tällaisia asioita vähänkään syvällisemmin, Szymborskan runoista saa siihen oivan kimmokkeen. Sopii myös vasta-alkajille!
Jussi Rostin kieltä on Hesarin arvostelussa sanottu suosivan ytimekkäitä muotoiluja verrattuna myöhemmin käännettyyn Sata Szymborskaa -kokoelmaan. Näin tosiaan on. Hesarissa oli hauskasti verrattu ensimmäisiä säkeitä runosta Taivas:
Rosti: "Tästä olisi pitänyt alkaa: taivas. / Ikkuna vailla verhoja, vailla kehystä, vailla lasia. / Pelkkä aukko, / mutta ammollansa auki."
Puukko ja Laine: "Siitä olisi pitänyt aloittaa: taivaasta. / Ikkuna vailla ikkunalautaa, karmeja ja ruutua. / Aukko, ei mitään sen lisäksi."
Pitäisi vähintäänkin osata puolaa nähdäkseen kumpi näistä on olevinaan uskollisempi alkutekstille. Kääntäminen, se on hyvin jännä.
Kaiken kaikkiaan diippi ja koskettava kokoelma, joka laittoi runojalkani vipattamaan.
2 kommenttia:
Szymborska on niin hyvää. sen lisäksi, mitä luettelit- koskettavaa, diippiä, pohdituttavaa, musta se on myös hurjan hauskaa paikoitellen.
Totta! Muutamaan otteeseen Szymborska pudotti kyllä aivan täysin.
Lähetä kommentti