Olisikohan innoitus näihin bileisiin tullut dj mekaanikon Juahannustanssit-miksauksista? Mene tiedä. Pääpaino on kai ollut 50-70-luvun suomalaisessa musiikissa. Mainostus taisi olla aiempaa vähäisempää, mutta jengiä tuntui silti riittävän, ainakin alkuillasta. Pukuja ja mekkojakin näkyi aiempia sessioita enemmän, konseppti on selvästi niittänyt tarpeeksi mainetta.
Kahden maissa väki alkoi jo harventua, mitä en oikeastaan ihmettele. Täysi Kutonen on ilmastoltaan melko tukala, tanssilattia on lopulta aika pieni ja musiikkipuolikin tuntui siirtyvän niihin aikoihin kohti juustoisempia iskelmätähtiä. Itse lämpenen enemmän vaikkapa Rautavaaran ja Helismaan kupleteille, niissä sentään yritetään välittää kuulijalle jotain; iloa, surua, kaihoa. Viimeksi oli kivempaa, ynnynnyn.
- Ne luulevat jotta on lysti olla, kun sitä aina laulaa.
- No, sinä ehkäpä laulatkin, mutta minä vaan rääkkään kaulaa.
- Mutta linnutkin laulavat sorealla suulla!
- Kolkko on korppien raakkumista kuulla...
- Siinä se luistaa, kun vain sanat muistaa:
jos muisti lipsahtaa, niin laulu lopsahtaa.
- Vaikkapa ääni on mahdoton mulla, niin muisti on melkoinen.
Passaisi viisaitten kilpailuun tulla - Jos minä kokeilen?
- Nyt haaveesi heitä pois, sillä toiseksi varmaan jäät:
järkeä jos missä tarvitaan, heti hyljätään puiset päät!
(Reino Helismaa: Uutta ja vanhaa 27 - taas tavataan)
Paras kuulemani kokoelmalevy tätä genreä on Terveiset savotalta, löytyy näemmä ainakin Kirjasto 10:n musahyllystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti