Ashes of Timen seitsemän minuuttia lyhyempi uudelleenjulkaisu. En meinannut jaksaa katsoa loppuun. Kuvaus oli vähän tukkoista, soundtrack kammottava, juoni puuttuu (joskin tarkoituksella) ja kungfukin oli blurrattu pois. En ihan ymmärtänyt.
Jos tämän elokuvan takana onkin jotain hyvää (en ihmettelisi), itse leffa ei tuo sitä kovin hyvin esiin.
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
lauantai 27. syyskuuta 2008
We Love Helsinki Syystanssit
We Love Helsinki -kollektiivin järkkäämä Syystanssit Kuudennella Linjalla 29.9. olivat kolmas (?) osa Juhannustansseista alkanutta bileiden sarjaa.
Olisikohan innoitus näihin bileisiin tullut dj mekaanikon Juahannustanssit-miksauksista? Mene tiedä. Pääpaino on kai ollut 50-70-luvun suomalaisessa musiikissa. Mainostus taisi olla aiempaa vähäisempää, mutta jengiä tuntui silti riittävän, ainakin alkuillasta. Pukuja ja mekkojakin näkyi aiempia sessioita enemmän, konseppti on selvästi niittänyt tarpeeksi mainetta.
Kahden maissa väki alkoi jo harventua, mitä en oikeastaan ihmettele. Täysi Kutonen on ilmastoltaan melko tukala, tanssilattia on lopulta aika pieni ja musiikkipuolikin tuntui siirtyvän niihin aikoihin kohti juustoisempia iskelmätähtiä. Itse lämpenen enemmän vaikkapa Rautavaaran ja Helismaan kupleteille, niissä sentään yritetään välittää kuulijalle jotain; iloa, surua, kaihoa. Viimeksi oli kivempaa, ynnynnyn.
Paras kuulemani kokoelmalevy tätä genreä on Terveiset savotalta, löytyy näemmä ainakin Kirjasto 10:n musahyllystä.
Olisikohan innoitus näihin bileisiin tullut dj mekaanikon Juahannustanssit-miksauksista? Mene tiedä. Pääpaino on kai ollut 50-70-luvun suomalaisessa musiikissa. Mainostus taisi olla aiempaa vähäisempää, mutta jengiä tuntui silti riittävän, ainakin alkuillasta. Pukuja ja mekkojakin näkyi aiempia sessioita enemmän, konseppti on selvästi niittänyt tarpeeksi mainetta.
Kahden maissa väki alkoi jo harventua, mitä en oikeastaan ihmettele. Täysi Kutonen on ilmastoltaan melko tukala, tanssilattia on lopulta aika pieni ja musiikkipuolikin tuntui siirtyvän niihin aikoihin kohti juustoisempia iskelmätähtiä. Itse lämpenen enemmän vaikkapa Rautavaaran ja Helismaan kupleteille, niissä sentään yritetään välittää kuulijalle jotain; iloa, surua, kaihoa. Viimeksi oli kivempaa, ynnynnyn.
- Ne luulevat jotta on lysti olla, kun sitä aina laulaa.
- No, sinä ehkäpä laulatkin, mutta minä vaan rääkkään kaulaa.
- Mutta linnutkin laulavat sorealla suulla!
- Kolkko on korppien raakkumista kuulla...
- Siinä se luistaa, kun vain sanat muistaa:
jos muisti lipsahtaa, niin laulu lopsahtaa.
- Vaikkapa ääni on mahdoton mulla, niin muisti on melkoinen.
Passaisi viisaitten kilpailuun tulla - Jos minä kokeilen?
- Nyt haaveesi heitä pois, sillä toiseksi varmaan jäät:
järkeä jos missä tarvitaan, heti hyljätään puiset päät!
(Reino Helismaa: Uutta ja vanhaa 27 - taas tavataan)
Paras kuulemani kokoelmalevy tätä genreä on Terveiset savotalta, löytyy näemmä ainakin Kirjasto 10:n musahyllystä.
Eräs joulutarina
Arnaud Desplechinin Eräs joulutarina (2008) Bio Rexissä 26.9.
Elokuvassa suurperhe kokoontuu jouluksi saman katon alle monimutkaisine ihmissuhdekuvioineen. Tästä huolimatta elokuva ei suinkaan ole skeidaa. Konflikteja käsitellään melko etäännytetysti, tunteet jäävät usein syvälle hahmojen sisään. Ratkaisujakaan ei kannata odottaa liikaa.
Lapsi- ja muutkin näyttelijät ovat aivan loistavia ja ohjaajakin on varmasti tehnyt mieletöntä työtä. Kuitenkin jäi vähän epäselväksi, mistä elokuva oikeastaan kertoo, paitsi perheestä. Ja ketä lopulta kiinnostaa kuvitteellisen perheen tarina? (Ketäpä ei...)
Elokuvassa suurperhe kokoontuu jouluksi saman katon alle monimutkaisine ihmissuhdekuvioineen. Tästä huolimatta elokuva ei suinkaan ole skeidaa. Konflikteja käsitellään melko etäännytetysti, tunteet jäävät usein syvälle hahmojen sisään. Ratkaisujakaan ei kannata odottaa liikaa.
Lapsi- ja muutkin näyttelijät ovat aivan loistavia ja ohjaajakin on varmasti tehnyt mieletöntä työtä. Kuitenkin jäi vähän epäselväksi, mistä elokuva oikeastaan kertoo, paitsi perheestä. Ja ketä lopulta kiinnostaa kuvitteellisen perheen tarina? (Ketäpä ei...)
torstai 25. syyskuuta 2008
Ilpo Tiihonen: Hyvät, pahat ja rumat
Luin tänään Töölön kirjaston portailla loppuun Ilpo Tiihosen runokirjan Hyvät, pahat ja rumat (1984).
Hyvistä, pahoista ja rumista välittyy ennen kaikkea hieman juntin kaupunkilaismiehen epätoivo. Tekstin sanoma jäi mulle usein vähän epäselväksi, eikä pelkkä angstikaan kantanut ihan loppuun asti. Pariin runoon sentään tykästyin tosissani ja onhan toi kansikin ihan makee. Muuten olisi ehkä jäänyt kesken.
Hyvistä, pahoista ja rumista välittyy ennen kaikkea hieman juntin kaupunkilaismiehen epätoivo. Tekstin sanoma jäi mulle usein vähän epäselväksi, eikä pelkkä angstikaan kantanut ihan loppuun asti. Pariin runoon sentään tykästyin tosissani ja onhan toi kansikin ihan makee. Muuten olisi ehkä jäänyt kesken.
The Space Between: Another Space Is Possible
The Space Between: Another Space Is Possible. Babel, Malmö (Spångatan 38) 18.9.
Babel on klubitilaksi remontoitu kirkko Malmön keskustassa. Jos siellä päin liikkuu, tätä mestaa ei kannata missata.
The Space Between puolestaan on VEDin Mattias Nihlénin klubi. Ambient/folk/psyke/proge-duo VEV eli VED (kitara, syna) & Tängman (kampiliira, mäkki) soitti shamanistisen setin samalla kun taustalle heijastettiin hämmentävää romanialaista musikaalielokuvaa nimeltä Ma-ma / Rock'n Roll Wolf:
DJ:t soittivat hyvät setit, jengi oli pukeutunut hyvin, mesta oli mieletön, nurkassa jammaileva shamaanipoppoo loi tunnelmaa ja baari toimi. Kuvia kemuista löytyy The Space Between -facebook-groupista. Hyvä 9½!
Babel on klubitilaksi remontoitu kirkko Malmön keskustassa. Jos siellä päin liikkuu, tätä mestaa ei kannata missata.The Space Between puolestaan on VEDin Mattias Nihlénin klubi. Ambient/folk/psyke/proge-duo VEV eli VED (kitara, syna) & Tängman (kampiliira, mäkki) soitti shamanistisen setin samalla kun taustalle heijastettiin hämmentävää romanialaista musikaalielokuvaa nimeltä Ma-ma / Rock'n Roll Wolf:
DJ:t soittivat hyvät setit, jengi oli pukeutunut hyvin, mesta oli mieletön, nurkassa jammaileva shamaanipoppoo loi tunnelmaa ja baari toimi. Kuvia kemuista löytyy The Space Between -facebook-groupista. Hyvä 9½!
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
City of Men
City of Men (2007) perustuu samannimiseen tv-sarjaan, joka puolestaan seurasi elokuvan City of God (2002) menestyksen vanavedessä.
Elokuva sijoittuu Rio de Janeiron faveloihin. Päähenkilöt, kaksi ystävystä, täyttävät 18 jengisotien keskellä. Takaumina on ilmeisesti käytetty vuosien takaisia pätkiä tuosta tv-sarjasta, jolloin näyttelijätkin ovat reilusti nuorempia.
City of God on jäänyt toistaiseksi näkemättä, mutta ilmeisesti tämä tuore leffa on edeltäjäänsä väkivaltaisempi. Ihan katsottava.
Elokuva sijoittuu Rio de Janeiron faveloihin. Päähenkilöt, kaksi ystävystä, täyttävät 18 jengisotien keskellä. Takaumina on ilmeisesti käytetty vuosien takaisia pätkiä tuosta tv-sarjasta, jolloin näyttelijätkin ovat reilusti nuorempia.
City of God on jäänyt toistaiseksi näkemättä, mutta ilmeisesti tämä tuore leffa on edeltäjäänsä väkivaltaisempi. Ihan katsottava.
Kuppala Unplugged 23.9.
Filosofian opiskelijoiden ainejärjestö Dilemman keväällä 2006 henkiin herättämä Kuppala Unplugged pyörii tänäkin syksynä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Unioninkatu 37:n piharakennuksen kellarissa. U37:n tiloissa toiminutta ensimmäistä yliopistollista opetussairaalaa alettiin ilmeisesti kutsua Kuppalaksi jo joskus 1800-luvulla ja syykin on helppo arvata. Tätä nykyä nimitys viittaa opiskelijoiden käyttämään kellaritilaan.
Kuppalassa tulkittiin tällä kertaa mm. Nirvanaa, Bowieta, Pulpia, Mikael Järveliniä ja tietysti viime vuosien kestohitti: Morrisseyn First of the Gang to Die. Pienen piirin hyvät bileet, suosittelen filosofiaa opiskeleville ja laitoksella työskenteleville.
Viime vuoden plugged-sessioissa esiintyi ranskalainen kana
Kuppalassa tulkittiin tällä kertaa mm. Nirvanaa, Bowieta, Pulpia, Mikael Järveliniä ja tietysti viime vuosien kestohitti: Morrisseyn First of the Gang to Die. Pienen piirin hyvät bileet, suosittelen filosofiaa opiskeleville ja laitoksella työskenteleville.
Viime vuoden plugged-sessioissa esiintyi ranskalainen kana
99 francs
Jan Kounenin 99 francs (2007) Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla Bio Rexissä 24.9.
Frederic Beigbederin samannimisen - ja myös erinimisen, Suomessa kirja on julkaistu nimillä 24,99 € (kovakantinen) ja 8,99 € (pokkari) - kirjan pohjalta tehty elokuva on ehkä vuoden törkein leffa.
Mainoksiakin ohjannut Kounen sikailee alusta loppuun kuin myös elokuvan päähenkilö, mainosguru Octave Parengo. 99 frangia ei ehkä jää elokuvan historiaan, mutta se on todella taidokkaasti tehty sekoitus postmodernin ihmisen itseinhoa, mainosmaailmaa ja jonkinlaista hyperironista, yhteiskunnallista gonzoa. Luvassa siis pelkoa, inhoa, yhteiskunnallisen heräämisen aihetta ja aivan helvetin hyvät naurut.
Jos aikoo katsoa vain yhden viime vuonna ilmestyneen elokuvan, suosittelisin tätä.
Hyperironian käsitteestä kuulin eilen Frank Martelalta, joka puolestaan lainasi sen kirjasta The Simpsons and Philosophy: The D'oh of Homer. Hyperironia viittaa ilmeisesti konfliktien kadottamiseen loputtoman etäisyyden ottamisen ja kepeän ironian kautta (vrt. Eddie Izzard) tai jotain sellasta.
Tällaisessa on omat vaaransa, jos tarkoituksena on sanoa jotain tai saada kuulijassa/katsojassa aikaan jokin vaikutus valheellisen katharsiksen sijaan. Elokuva välttää mielestäni tämän ansan ja vaikka kirja ei kuulemma oikein vältäkään, kirjailija vakuutti ainakin minut moraalisesta selkärangastaan puhuessaan ennen näytöstä.
HOT TIP! Kun käytte katsomassa tämän elokuvan, katsokaa lopputekstit loppuun.
Frederic Beigbederin samannimisen - ja myös erinimisen, Suomessa kirja on julkaistu nimillä 24,99 € (kovakantinen) ja 8,99 € (pokkari) - kirjan pohjalta tehty elokuva on ehkä vuoden törkein leffa.
Mainoksiakin ohjannut Kounen sikailee alusta loppuun kuin myös elokuvan päähenkilö, mainosguru Octave Parengo. 99 frangia ei ehkä jää elokuvan historiaan, mutta se on todella taidokkaasti tehty sekoitus postmodernin ihmisen itseinhoa, mainosmaailmaa ja jonkinlaista hyperironista, yhteiskunnallista gonzoa. Luvassa siis pelkoa, inhoa, yhteiskunnallisen heräämisen aihetta ja aivan helvetin hyvät naurut.
Jos aikoo katsoa vain yhden viime vuonna ilmestyneen elokuvan, suosittelisin tätä.
Hyperironian käsitteestä kuulin eilen Frank Martelalta, joka puolestaan lainasi sen kirjasta The Simpsons and Philosophy: The D'oh of Homer. Hyperironia viittaa ilmeisesti konfliktien kadottamiseen loputtoman etäisyyden ottamisen ja kepeän ironian kautta (vrt. Eddie Izzard) tai jotain sellasta.
Tällaisessa on omat vaaransa, jos tarkoituksena on sanoa jotain tai saada kuulijassa/katsojassa aikaan jokin vaikutus valheellisen katharsiksen sijaan. Elokuva välttää mielestäni tämän ansan ja vaikka kirja ei kuulemma oikein vältäkään, kirjailija vakuutti ainakin minut moraalisesta selkärangastaan puhuessaan ennen näytöstä.
HOT TIP! Kun käytte katsomassa tämän elokuvan, katsokaa lopputekstit loppuun.
The Wackness
The Wackness (2007) Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla Kino Engelissä 23.9.
Ihan tiukka feelgood/feelbad-leffa rakkaudesta, ilosta, surusta, nuoruudesta sekä nuoren ja aikuisen kohtaamisesta.
NYC '94 näkyi, joskin itse kaupunki jäi taka-alalle. 90-luku näkyy miellyttävänä eksotiikkana (Zelda ja piipparit), vaikka elokuva henkiikin 2000-luvun loppua. Teemoja ja nauruja riittää.
Ei puhdasta kultaa, mutta silti hyvä.
Ihan tiukka feelgood/feelbad-leffa rakkaudesta, ilosta, surusta, nuoruudesta sekä nuoren ja aikuisen kohtaamisesta.
NYC '94 näkyi, joskin itse kaupunki jäi taka-alalle. 90-luku näkyy miellyttävänä eksotiikkana (Zelda ja piipparit), vaikka elokuva henkiikin 2000-luvun loppua. Teemoja ja nauruja riittää.
Ei puhdasta kultaa, mutta silti hyvä.
maanantai 15. syyskuuta 2008
Helsingin 23. sarjakuvafestivaalit
Helsingin 23. sarjakuvafestivaalit 13.-14. syyskuuta. Tänä vuonna tuli akuutin ajanpuutteen vuoksi vain käväistyä paikan päällä ja ostettua mukaan muutama omakustanne. Otso Höglundin crumb-henkinen undergroud oli tiukin uusi tuttavuus.
Pienlehtitaivas ja mangat oli tänä vuonna siirretty Gloriasta G18-taloon Bulevardin ja Yrjönkadun kulmaan. Tavallaan harmi; pienlehdet ovat sarjisfestareiden parasta antia tuttujen kanssa lorvimisen lisäksi ja jälkimmäiseen Gloriassa on paremmat edellytykset. Toisaalta viime vuonna pienlehtiosasto muistutti lähinnä sillipurkkia ja tiskin taa kahlehdittuna saattoi olla tukalaa. Tiedä häntä.
Jostain syystä sarjisfestari tuntuu musta pikemmin sarjakuvan tekijöille ja kustantajille kuin lukijoille suunnatulta. Ehkä se onkin? Kannatti kuitenkin käydä.
Reitti Glorian ja G18:n välillä oli asiaankuuluvasti piirretty katuun liidulla:
Pienlehtitaivas ja mangat oli tänä vuonna siirretty Gloriasta G18-taloon Bulevardin ja Yrjönkadun kulmaan. Tavallaan harmi; pienlehdet ovat sarjisfestareiden parasta antia tuttujen kanssa lorvimisen lisäksi ja jälkimmäiseen Gloriassa on paremmat edellytykset. Toisaalta viime vuonna pienlehtiosasto muistutti lähinnä sillipurkkia ja tiskin taa kahlehdittuna saattoi olla tukalaa. Tiedä häntä.
Jostain syystä sarjisfestari tuntuu musta pikemmin sarjakuvan tekijöille ja kustantajille kuin lukijoille suunnatulta. Ehkä se onkin? Kannatti kuitenkin käydä.
Reitti Glorian ja G18:n välillä oli asiaankuuluvasti piirretty katuun liidulla:
Wisława Szymborska: Ihmisiä sillalla
Wisława Szymborska: Ihmisiä sillalla. Runoja vuosilta 1957-1996.
Nobel-voittaja Szymborskaa voi kehua syystä. Kokoelmaan valitut runot käsittelevät mm. syyllisyyttä, unta, sotaa, ihmisyyttä ja ihmisten tapoja. Jos on kiinnostunut pohtimaan tällaisia asioita vähänkään syvällisemmin, Szymborskan runoista saa siihen oivan kimmokkeen. Sopii myös vasta-alkajille!
Jussi Rostin kieltä on Hesarin arvostelussa sanottu suosivan ytimekkäitä muotoiluja verrattuna myöhemmin käännettyyn Sata Szymborskaa -kokoelmaan. Näin tosiaan on. Hesarissa oli hauskasti verrattu ensimmäisiä säkeitä runosta Taivas:
Pitäisi vähintäänkin osata puolaa nähdäkseen kumpi näistä on olevinaan uskollisempi alkutekstille. Kääntäminen, se on hyvin jännä.
Kaiken kaikkiaan diippi ja koskettava kokoelma, joka laittoi runojalkani vipattamaan.
Nobel-voittaja Szymborskaa voi kehua syystä. Kokoelmaan valitut runot käsittelevät mm. syyllisyyttä, unta, sotaa, ihmisyyttä ja ihmisten tapoja. Jos on kiinnostunut pohtimaan tällaisia asioita vähänkään syvällisemmin, Szymborskan runoista saa siihen oivan kimmokkeen. Sopii myös vasta-alkajille!
Jussi Rostin kieltä on Hesarin arvostelussa sanottu suosivan ytimekkäitä muotoiluja verrattuna myöhemmin käännettyyn Sata Szymborskaa -kokoelmaan. Näin tosiaan on. Hesarissa oli hauskasti verrattu ensimmäisiä säkeitä runosta Taivas:
Rosti: "Tästä olisi pitänyt alkaa: taivas. / Ikkuna vailla verhoja, vailla kehystä, vailla lasia. / Pelkkä aukko, / mutta ammollansa auki."
Puukko ja Laine: "Siitä olisi pitänyt aloittaa: taivaasta. / Ikkuna vailla ikkunalautaa, karmeja ja ruutua. / Aukko, ei mitään sen lisäksi."
Pitäisi vähintäänkin osata puolaa nähdäkseen kumpi näistä on olevinaan uskollisempi alkutekstille. Kääntäminen, se on hyvin jännä.
Kaiken kaikkiaan diippi ja koskettava kokoelma, joka laittoi runojalkani vipattamaan.
torstai 11. syyskuuta 2008
Michelangelo Antonioni: La Notte
Michelangelo Antonionin Yö (La Notte) 10.9. elokuva-arkistossa.
Todella timanttinen elokuva. "Nykyaika", 60-luvun Milanon tarjoama elämä, ajaa päähenkilöt henkiseen kriisiin, jossa parisuhde, rakkaus, seksuaalisuus ja urbaanin ihmisen tyhjyys nousevat etualalle. Vähäeleisten hahmojen motiivit tuntuvat säilyvän salaisuutena heille itselleenkin.
Elokuva jatkuu nimensä mukaisesti yhden yön yli. Paljon ei tapahdu ja vielä vähemmän kameroiden ulkopuolella, mutta tunteiden ja ajatusten kirjo on tavallista laajempi ja ennen kaikkea syvempi. Mennyt toimii taustana tulevalle, rakentaa sitä aivan kuin todellisuudessa. Mainioita kuvia on paljon, matskusta saisi monta loistavaa elokuvajulistetta - tai yhden elokuvan.
Omistamisen arvoinen.
Todella timanttinen elokuva. "Nykyaika", 60-luvun Milanon tarjoama elämä, ajaa päähenkilöt henkiseen kriisiin, jossa parisuhde, rakkaus, seksuaalisuus ja urbaanin ihmisen tyhjyys nousevat etualalle. Vähäeleisten hahmojen motiivit tuntuvat säilyvän salaisuutena heille itselleenkin.
Elokuva jatkuu nimensä mukaisesti yhden yön yli. Paljon ei tapahdu ja vielä vähemmän kameroiden ulkopuolella, mutta tunteiden ja ajatusten kirjo on tavallista laajempi ja ennen kaikkea syvempi. Mennyt toimii taustana tulevalle, rakentaa sitä aivan kuin todellisuudessa. Mainioita kuvia on paljon, matskusta saisi monta loistavaa elokuvajulistetta - tai yhden elokuvan.
Omistamisen arvoinen.
tiistai 9. syyskuuta 2008
Herman Hesse: Narkissos ja Kultasuu
Hessen Narkissos ja Kultasuu on tarina apollonisen Narkissoksen ja dionyysisen Kultasuun ystävyydestä sekä jälkimmäisen kehityksestä tasapainoisempaan suuntaan. Kirja tuntuu jatkavan Arosuden teemaa persoonallisuuden dikotomioista. Älykästä viihdettä, joskin tarinan takaa löytyvien ajatusten on helppo kuvitella kolahdelleen enemmän viime vuosituhannen alun lukijoihin.
Lopun filosofis-skolastinen keskustelu oli melko autenttinen, eli tylsä ja pitkäveteinen, mutta muuten tapahtumat jaksoivat pitää otteessaan. Hyvä ja totta tosiaan lukemisen arvoinen kirja, vaikkakaan ei ehkä aivan Hessen lumisinta huippua.
Lopun filosofis-skolastinen keskustelu oli melko autenttinen, eli tylsä ja pitkäveteinen, mutta muuten tapahtumat jaksoivat pitää otteessaan. Hyvä ja totta tosiaan lukemisen arvoinen kirja, vaikkakaan ei ehkä aivan Hessen lumisinta huippua.
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
The Shawshank Redemption
Stephen Kingin romaaniin perustuva The Shawshank Redemption oli pakko katsoa; se kun on pyörinyt jo pidemmän aikaa Internet Movie Databasen top 250:n ykkössijalla. Teatterilevityksessä elokuva ilmeisesti floppasi täysin, mutta on videolla päässyt kansan suosioon.
Näin jälkeenpäin ei ihmetytä, että elokvuva paljastuikin ihan hyväksi feelgood-leffaksi. En kuitenkaan usko sen räjäyttävän kenenkään tajuntaa. Kovin paksua pihviä leffasta ei nimittäin löydy, korkeintaan jokin huoltsikan paneroitu leike 13,50 €. Passivoiva, mut kuitenkin melko hupaisa.
Elokuvan nimen kääntäminen sen sijaan on epäonnistunut eeppisesti. Toisaalta "Rita Hayworth - avain pakoon" sopii yllättävän hyvin videovuokraamojen kingille.
- The Count of Monte Crisco...
- That's "Cristo" you dumb shit.
- ...by Alexandree Dumb-ass.
Näin jälkeenpäin ei ihmetytä, että elokvuva paljastuikin ihan hyväksi feelgood-leffaksi. En kuitenkaan usko sen räjäyttävän kenenkään tajuntaa. Kovin paksua pihviä leffasta ei nimittäin löydy, korkeintaan jokin huoltsikan paneroitu leike 13,50 €. Passivoiva, mut kuitenkin melko hupaisa.
Elokuvan nimen kääntäminen sen sijaan on epäonnistunut eeppisesti. Toisaalta "Rita Hayworth - avain pakoon" sopii yllättävän hyvin videovuokraamojen kingille.
keskiviikko 3. syyskuuta 2008
Ernest Hemingway: Kilimandšaron lumet
Tänä aamuna luin kaksi viimeistä novellia novellikokoelmasta Kilimandšaron lumet.
Kokoelma sisältää Hemingwayn novelleja 20- ja 30-luvulta. Safaria, nyrkkeilyä, härkätaistelua, metsästystä, vahvoja heikkoja miehiä. Tällä kertaa tuli sorruttua käännökseen, kun ei kirjastosta sattunut muutakaan löytymään. Kokoelman novellit on ilmeisesti valikoitu kokoelmasta The Fifth Column and the First Forty-Nine Stories (1938).
Mahtaakohan käännöskirjallisuuden lukemisessa olla mitään mieltä? Tästä on varmasti kirjoitettu jotain fiksua. Osaisiko joku sanoa mitä?
Syksyllä 2003 näin Orionissa Robert Siodmakin film noir -klassikon Tappajat / The Killers (1946), joka perustuu samannimiseen Hemingwayn novelliin, joka löytyy myös tästä kokoelmasta. Elokuvan alku seuraa novellia todella uskollisesti ja sen se tekeekin todella hyvin, jatko taas on kirjoitettu ikään kuin selitykseksi Hemingwayn avoimiksi jättämille kohdille.
Kokoelma sisältää Hemingwayn novelleja 20- ja 30-luvulta. Safaria, nyrkkeilyä, härkätaistelua, metsästystä, vahvoja heikkoja miehiä. Tällä kertaa tuli sorruttua käännökseen, kun ei kirjastosta sattunut muutakaan löytymään. Kokoelman novellit on ilmeisesti valikoitu kokoelmasta The Fifth Column and the First Forty-Nine Stories (1938).
Mahtaakohan käännöskirjallisuuden lukemisessa olla mitään mieltä? Tästä on varmasti kirjoitettu jotain fiksua. Osaisiko joku sanoa mitä?
Syksyllä 2003 näin Orionissa Robert Siodmakin film noir -klassikon Tappajat / The Killers (1946), joka perustuu samannimiseen Hemingwayn novelliin, joka löytyy myös tästä kokoelmasta. Elokuvan alku seuraa novellia todella uskollisesti ja sen se tekeekin todella hyvin, jatko taas on kirjoitettu ikään kuin selitykseksi Hemingwayn avoimiksi jättämille kohdille.
Tilaa:
Kommentit (Atom)