Robert Bressonin Paholainen luultavasti (1977) elokuva-arkistossa 21.10.
Vaikutus Kaurismäen veljeksiin näkyi. Päähenkilö oli niin tuttu, että melkein kuvittelin katsovani astetta vakavampaa Valehtelijaa (1981). Paholainen luultavasti ei oikeastaan ihmeemmin sykähdyttänyt, mutta Kaurismäkien askeettisen tyylin taustaan oli hauska tutustua. Vajaan kymmenen minuutin terapiakohtaus oli ehkä tämän leffan parasta antia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti