Charles Chaplinin Modern Times 25.11.
tiistai 25. marraskuuta 2008
Berlioz: La Damnation de Faust
Hector Berliozin ooppera La Damnation de Faust eli Faustin tuomio tuli HD-livenä New Yorkin Metropolitanista satelliitin välityksellä Tennispalatsiin ja Kluuvikadun Maximiin (joka muuten täyttää ensi vuonna sata vuotta).
Oopperan seuraaminen kankaalta sujui melko rattoisasti. Faustin tuomion lavasteet oli "rakennettu" miltei kokonaan heijastamalla näyttämölle kuvia. Nämä latistuivat kameran linssin kautta huomattavasti, joskin oli suhteellisen helppo kuvitella miten makeilta ne olisivat paikan päällä näyttäneet.
Kameraa heiluteltiin muutenkin liikaa ja eri kuvakulmia käytettiin väliin liiankin ahkerasti. Oopperan livekuvauksessa antaisin enemmän tilaa staattisille kuville. Jos näyttämöllä ei tapahdu mitään, pakkoko sitä kameraa on veivata tauotta eestaas?
Opiskelijalle näytökset käyvät noin kolme kertaa kalliimmiksi Kansallisoopperaan verrattuna. Hauskaa, että tällaista on.
Verkkohesarin juttu Salomesta
Oopperan seuraaminen kankaalta sujui melko rattoisasti. Faustin tuomion lavasteet oli "rakennettu" miltei kokonaan heijastamalla näyttämölle kuvia. Nämä latistuivat kameran linssin kautta huomattavasti, joskin oli suhteellisen helppo kuvitella miten makeilta ne olisivat paikan päällä näyttäneet.
Kameraa heiluteltiin muutenkin liikaa ja eri kuvakulmia käytettiin väliin liiankin ahkerasti. Oopperan livekuvauksessa antaisin enemmän tilaa staattisille kuville. Jos näyttämöllä ei tapahdu mitään, pakkoko sitä kameraa on veivata tauotta eestaas?
Opiskelijalle näytökset käyvät noin kolme kertaa kalliimmiksi Kansallisoopperaan verrattuna. Hauskaa, että tällaista on.
Verkkohesarin juttu Salomesta
Quantum of Solace
Quantum of Solace Tennispalatsissa 17.11.
Harmitti reilusti vähemmmän kuin edellinen Bondi, toisaalta ei ehkä ollut aivan yhtä hyvä elokuva. Pidin silti. En oikein tiedä onko tuo Bondin inhimillistäminen lopulta niin hyvä asia. Mielipide siitä vaatisi vähän tarkempaa analyysiä henkilöhahmojen inhimillisyydestä ja fiktiosta noin yleensä. On näissä sentään päästy 90-luvulta kengurunloikka eteenpäin.
Harmitti reilusti vähemmmän kuin edellinen Bondi, toisaalta ei ehkä ollut aivan yhtä hyvä elokuva. Pidin silti. En oikein tiedä onko tuo Bondin inhimillistäminen lopulta niin hyvä asia. Mielipide siitä vaatisi vähän tarkempaa analyysiä henkilöhahmojen inhimillisyydestä ja fiktiosta noin yleensä. On näissä sentään päästy 90-luvulta kengurunloikka eteenpäin.
perjantai 7. marraskuuta 2008
Ylioppilasteatterin Välikysymys
Ylioppilasteatterin Valtuusto-sarjan toinen osa Välikysymys kunnallisvaalien äänestyspäivänä 26.10. klo 9 Ylioppilasteatterin studiossa.
Välikysymyksen käsis on koottu miltei sanasta sanaan Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjasta viime kuulta. Kokouksessa demarit tekivät välikysymyksen sosiaali- ja terveystoimen tilasta - turhaan.
(Tämäkin) näytelmä on höystetty videopätkillä, joissa kliseiset puheet töhryistä, kilpailukyvystä ja kongressikeskuksista tuntuvat vielä hullunkurisemmilta kuin lavalla, eikä tämä ei ole aivan vähän. Näytelmän koskettavin osuus on videoitu ensimmäisen persoonan tapauskertomus nuorten mielenterveyspalveluiden tilasta Helsingissä.
Demareiden ja Vasemmistoliiton harhaisen kaoottinen epätoivokaan ei jätä kylmäksi. Näyttämöllä huudetaan, syödään paperia, huudetaan, juostaan, kaatuillaan, hypitään ja itketään.
SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen, valtuuston ainoa ja ehkä viimeinen kommunisti, on saatu romantisoitua niin tyystin, että lopputulos naurattaa ja itkettää. Ylioppilasteatteri naurattaa, kunnanvaltuusto itkettää.
Taaki meininki, raati kiittää!
HS: Helsingin ylioppilasteatterin vaaliesitys Välikysymys ei ole kesy eikä kaunis
Välikysymyksen käsis on koottu miltei sanasta sanaan Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjasta viime kuulta. Kokouksessa demarit tekivät välikysymyksen sosiaali- ja terveystoimen tilasta - turhaan.
(Tämäkin) näytelmä on höystetty videopätkillä, joissa kliseiset puheet töhryistä, kilpailukyvystä ja kongressikeskuksista tuntuvat vielä hullunkurisemmilta kuin lavalla, eikä tämä ei ole aivan vähän. Näytelmän koskettavin osuus on videoitu ensimmäisen persoonan tapauskertomus nuorten mielenterveyspalveluiden tilasta Helsingissä.
Demareiden ja Vasemmistoliiton harhaisen kaoottinen epätoivokaan ei jätä kylmäksi. Näyttämöllä huudetaan, syödään paperia, huudetaan, juostaan, kaatuillaan, hypitään ja itketään.
SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen, valtuuston ainoa ja ehkä viimeinen kommunisti, on saatu romantisoitua niin tyystin, että lopputulos naurattaa ja itkettää. Ylioppilasteatteri naurattaa, kunnanvaltuusto itkettää.
Taaki meininki, raati kiittää!
HS: Helsingin ylioppilasteatterin vaaliesitys Välikysymys ei ole kesy eikä kaunis
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Repulsion
Roman Polanskin Inho (1965) Elokuva-arkistossa 4.11. Inhoa pidetään ilmeisesti yleisesti loistavana psykologisena trillerinä. Ja olihan se aivan kammottava, eli todella hyvä, meni koko ilta toipuessa. Sivuosat olivat loistavia ja kertovat todella jotain siitä, millaista on olla toisen elämän sivuosassa. Lisää rahaa mielenterveyspalveluihin.
Les plus belles escroqueries du monde
Roman Polanskin ohjaama osa elokuvasta Les plus belles escroqueries du monde (1964) näytettiin elokuva-arkistossa 4.11. ilmeisesti vahingossa. Elokuva koostuu neljästä lyhytelokuvasta, joista jokaisella on eri kirjoittajat, ohjaajat ja näyttelijät.
Oli kyllä kaikin puolin hupaisa. Jos löytäisi jostain DVD:nä, voisi olla oston paikka.
Oli kyllä kaikin puolin hupaisa. Jos löytäisi jostain DVD:nä, voisi olla oston paikka.
Tilaa:
Kommentit (Atom)